1. Älä jätä minua!

Hei! Olen Lisa Kivimetsä. Oikea nimeni on kylläkin Liisa, mutta mielestäni se on turhan vanhanaikainen, joten kutsun itseäni Lisaksi. Kutsu siis sinäkin. Unelmani on edetä lainvalvonnan alalla terästitaaniseksi. Olen 25 vuotias, työtön, valmistuin ylioppilaaksi, ja haluaisin miehen. Oikein ihanan, joka rakastaa minua.
paikoilleen.





















Kun saavuin tontilleni, työmiehet olivat jo aloittaneet. Kun menin jututtamaan heitä, yksi miehistä sanoi hinnan, ja olin pyörtyä kauhusta. Siihen hupenivat melkein kaikki rahani! He pöyristyivät, kun en voinut maksaa yli 10 000 simelonin maksavaa remonttia, jättivät hommat siihen, eikä ehtinyt laittaa edes seiniä. Tukusta tilaamiani tavaroita järjestin kuitenkin paikoilleen.



















Pihalla tapasin posteljoonin, josta ajattelin tulevamme ystäviä, mutta hän kertoi niin lapsellisia juttuja (ja muutenkin kertoi olevansa vasta neljätoista) että päätin hivuttautua
pois väittämällä ruoan olevan hellalla.



















Soitin taksin ja lähdin Sonettilan ostarille päämääränäni nähdä joku upea mies.



















Ostarilla huomasin tämän, aika hauskannäköisen miehen. Hänellä tosin oli aika jännät vaatteet minun makuuni, ja oranssit hiukset eivät sovi ruskeaan ihoon (sellaisia en halua lapsilleni), joten päätin jättää hänet siihen.
Sonettilasta ei löytynyt mitään, joten menin vaihteeksi Veronalan torille.



















Torilla en aluksi huomannut harmikseni kuin vanhuksia....



















..kunnes huomasin tämän pojan! Mutta... äänen murroksesta ja lyhyydestä päätellen hänkin oli joku kakara! Ja kehtasi vielä flirttailla minulle!
Täältäkään ei löytynyt mitään, joten lähdin Teatterikujalle.




















Teatterikuja oli erittäin autio paikka, siellä istui vain vanhuksia kutomassa tai pelaamassa bingoa, ja sitten nämä.. Hyi, tuo mies on aivan kauhea.. En voi ottaa sitä riskiä, että lapseni perivät hänen nenänsä!




















Juuri, kun olin lähdössä kotiin, huomasin tämän miehen. Juttelimme paljon kaikenlaista, ja meistä tuli ystäviä. Seuraavana päivänä hän tuli meille kylään.
Niinpäniin, te ajattelette, että rosvo poliisiksi haaveilevan kanssa?! Mutta minua on vaan aina kiehtonut pahat pojat...



















Eräänä iltana, hän vain tuli, ja kosi minua.(Olimme muuttaneet jo yhteen, hän toi 1000 simelonia. Sain tietää, että hän ei oikeasti olekkaan rosvo, joten petyin hieman.) En tiennyt, mitä sanoa. Rakastin häntä niin valtavasti!



















Sanoin hänelle, että meitä odottaa ihana yhteinen tulevaisuus, monta monta lasta! Sanoin kaikkea, mitä en viitsi tässä paljastaa, mutta sitten hän suuttui, löi minua pahoin. Sitten hän häipyi ja huusi että vihaa minua. Itkin koko illan katkerasti. En tajua mikä häneen meni.


Siihen päätty eka jakso. Nyt kommatkaa!